Puhujat
Abstraktit.doc, päivitetty 6.4.2011.
Maria Koskijoki, FM, museonjohtaja, Helinä Rautavaaran museo
Helinä Rautavaaran museo Espoossa keskittyy yleisötyössään globaalikasvatukseen ja suomalaisen yhteiskunnan kulttuurisen monimuotoisuuden tarkasteluun. FM, antropologi Maria Koskijoki on toiminut Helinä Rautavaaran museon museonjohtajana vuodesta 2003. Aikaisemmassa tutkimustyössään Taideteollisen korkeakoulun medialaboratorio-osastolla ja Kuluttajatutkimuskeskuksessa hän perehtyi mm. käyttäjälähtöiseen suunnitteluun ja keräilyyn kultusyhteiskunnassa. www.helinamuseo.fiJohn Björkman, FM, museopedagogi, Sagalundin museosäätiö
John Björkman työskentelee Sagalundin museosäätiössä museopedagogiikan ja projektikoordinoinnin parissa. Valmistuttuaan folkloristiikan maisteriksi 2005 Björkman on työskennellyt pääasiassa ulkoilmamuseoissa (Sagalundin lisäksi mm. Stundars ja Luostarinmäen käsityöläismuseo). Työn sisältö on painottunut historian ja aineettoman kulttuuriperinnön elävöittämiseen, sekä yhteistyöhön vapaaehtoisten ja erilaisten perinnetaitajien kanssa. Aiheesta julkaistiin edellisvuonna kirja: “Sagalund lever. Museer och livslångt lärande.”Martti Korhonen, etnologian ylioppilas, Jyväskylän yliopisto
Opiskelen etnologiaa Jyväskylän yliopistossa. Sivuaineitani ovat museologia ja taidehistoria. Tällä hetkellä olen tekemässä etnologian pro gradu -työtä vanhan hirsitalon roolista asukkaansa arkisessa elinmaailmassa sekä taidehistorian kandidaatintutkielmaa liittyen aistimuksiin Petäjäveden vanhassa kirkossa. Erityisesti olen kiinnostunut vanhojen rakennusten ohella elinympäristön merkityksestä ihmisen arkisessa elämässä.Leena Kurki, KT, dosentti, tietokirjailija
KT Leena Kurki on tietokirjailija ja dosentti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tieteenalayksikössä. Hän jäi syksyllä eläkkeelle päätyöstään, sosiaalipedagogiikan opintokokonaisuuden vetämisestä sosiaalityön tutkimuksen laitoksella.Viime vuosina kaikki Leena Kurjen julkaisut ovat liittyneet sosiaalipedagogiikkaan. Aikaisemmin hän tutki yhteisöllisyyttä (koltat ja romanit), jesuiittojen kasvatusajattelua, johtajuutta ja persoonakeskeistä kasvatusta.
Leena Kurki on tehnyt paljon tutkimustyötä ulkomailla: Kolumbiassa (jaksoja myös muualla Latinalaisessa Amerikassa), Intiassa, USA:ssa ja monissa Euroopan maissa. Nykyisin hän on keskittynyt romaanisen kielialueen sosiaalipedagogiikkaan ja tuonut Suomeen sen sovellusalan ”sosiokulttuurisen innostamisen” (animation socioculturelle, animación sociocultural): Vastapaino 2000. 4.painos 2008.
Viimeisin, keväällä 2011 ilmestyvä, julkaisu on väittelystä opettamisen ja oppimisen menetelmänä (yhdessä Tuukka Tomperin kanssa). Museoalaan monista julkaisusta liittyy parhaiten (em. innostamisen peruskirjan ohella) ”Innostava matkailu – sosiokulttuurinen innostaminen ja vapaa aika” Finn Lectura 2008.
Hanne Laitinen, kulttuuriluotsikoordinaattori, Jyväskylän taidemuseo
Kulttuuriluotsikoordinaattori Hanne Laitinen vuodesta 2008 on toiminut uuden kulttuurivapaaehtoistyön ja kulttuurikuntoilun koordinoijana ja edistäjänä Jyväskylän taidemuseossa/kulttuuripalveluissa. Alueen museoiden ja muiden toimijoiden yhteistyössä kehittämä Kulttuuriluotsitoiminta sai Pedaalin Vuoden museopedagoginen teko -09 palkinnon.Englanniksi Kulttuuriluotsi on Art and Culture Companion.
Raija Manninen, FM, museolehtori, Suomen käsityön museo
Olen toiminut Suomen käsityön museon museolehtorina vuodesta 1995. Museolehtorin työ on vuorovaikutuksen mahdollistamista museorakennuksen sisällä ja ulkopuolella sekä verkossa. Museo sinänsä ei ole mitään ilman ympäröivää ja toimivaa verkostoa, joka kokee museon omakseen. Verkoston kutominen eri-ikäisten ja eriaikaisten toimijoiden kanssa tekee työstä mielenkiintoisen ja haastavan. Myös notkeasta roolin vaihdosta on apua. Välillä toimin asiantuntijana ja välillä taas ihmettelen vertaisharrastajana uusien asioiden edessä. Verkostot syntyvät työn, harrastuksen ja elämisen kautta. Toimivista ihmistä syntyy museo.Kaisa Mäki-Petäjä, FM, tohtorikoulutettava, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Jyväskylän yliopisto
Kaisa Mäki-Petäjä tutkii taidekasvatuksen ja museologian väitöskirjassaan museonäyttelyiden arkkitehtonisen tilan merkitystä osallisuuden tunteen (engagement) syntymiselle. Viimeiset kaksi vuotta hän on työskennellyt jäsenenä Artification and Its Impact on Art- tutkimusryhmässä, jota Suomen Akatemia rahoittaa. www.artification.fiUlla Rauramo, MMM, FM, toiminnanjohtaja, Ruokakulttuurikeskus Raparperi
Koulutukseltaan ravitsemustieteilijä (MMM) ja biologi (FM). Viimeisin työtehtävä Ruokakulttuurikeskus Ruukku ry:n toiminnanjohtaja. Sitä ennen pitkä ura Leipätiedotuksen toiminnanjohtajana sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (ent. Kansanterveyslaitos) tutkijana mm. Pohjois-Karjala -projektissa. Myös ravitsemusterapeutin, opettajan ja kouluttajan työ on tullut matkan varrella tutuksi. Ollut kirjoittamassa toistakymmentä kirjaa ravitsemuksen ja ruokakulttuurin alalta. Ravitsemustieteellisiä julkaisuja alan huippulehdissä. Ollut mukana hankkeessa, jonka tuloksena Helsingin yliopistoon on nyt saatu ruokakulttuuriprofessuuri. Palkittu mm. Ruokatoimittajat ry:n Ideasipulilla 2004 ruokakulttuurisesta työstä.Nana Salin, TaM. taidekasvatus- ja palvelupäällikkö, EMMA
Nana Salin on työskennellyt EMMA Espoon modernin taiteen museossa vuodesta 2003, ensin vastaavana museolehtorina ja vuodesta 2010 taidekasvatus- ja palvelupäällikkönä. Salin on vastannut EMMAn museopedagogisen toiminnan ja henkilöstön rakentumisesta uuteen museoon ja vastaa yleisölle tarjottavasta näyttelyiden ja kokoelmien oheisohjelmistoista, tapahtumista ja projekteista.Lassi Saressalo, Suomen Kotiseutuliiton pääsihteeri
Ihmisellä on monta elämää. Niin minullakin. Ensimmäisen vietin lapsuudessa ja nuoruudessa perheeni mukana varuskuntia kierrellen. Suomi tuli tutuksi. Toiseen elämään kuuluivat opiskelu ja tutkimustyö Turun yliopistossa, toiminta pohjoismaisessa tutkimuslaitoksessa ja omakohtainen väitöskirjatyö. Tämä elämä jatkuu mm. Turun yliopiston dosentin ja Åbo Akademin tuntiopettajan tehtävissä. Kolmannen elämän olen elänyt kunnallisen kulttuurihallinnon kehitystyössä Turussa ja Tampereella.Aloittelin neljättä elämää vapaana tietokirjoittajana, kulttuurien tutkijana, kulttuuripalvelutuotannon asiantuntijana, kulttuurimatkojen järjestäjänä, osallistujana. Veri veti kuitenkin takaisin säännöllisemmän toiminnan piiriin. Vaikka freelancerin työ olikin mielenkiintoista ja siinä eteneminen lupauksia herättävää, en voinut vastustaa kiusausta hakeutua Suomen Kotiseutuliiton pääsihteerin vaativaan tehtävään. Siinä on nyt vierähtänyt kolmatta vuotta, mielenkiintoinen ja haastava tehtävä. On ollut hienoa havaita kotiseutuliikkeen aatteellinen voimakkuus ja reagointikyky ajan haasteisiin. Isänmaalliselta pohjalta globaaliin maailmaan! Tämä viides elämä on vielä kesken, mutta elän sitä täydestä sydämestäni. Samalla kuitenkin tutkiskelen ja kirjoittelen. Se pitää mielen virkeänä ja torjuu dementiaa.
Yksi elämäni suurista kohokohdista oli valintani vuoden 2010 alusta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hallituksen puheenjohtajaksi. Sen suurempaa luottamusta ei perusfolkloristi voi saada.
Katso tarkemmin www.kulttuuritieto.fi
Miina Savolainen, TaM, sosiaalikasvattaja
Miina Savolainen on helsinkiläinen yhteisötaiteeseen painottunut valokuvataiteilija ja aikuiskouluttaja. Taiteellisen työn ohella hän tutkii, kehittää ja opettaa valokuvan käyttöä pedagogisena ja terapeuttisena menetelmänä. Työn tuloksena on syntynyt voimauttavan valokuvan menetelmä, jota sovelletaan erityisesti hoito- ja kasvatusalojen täydennyskoulutuksessa sekä työyhteisöjen kehittämisessä. Miina Savolainen on Valokuvataiteilijoiden liiton jäsen sekä Suomen Valokuvaterapiayhdistyksen hallituksen jäsen. Hänet on palkittu menetelmän kehittämistyöstään sekä taiteellisesta työstään lukuisasti, muun muassa Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin Kulttuuripalkinnolla, Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla ja Vuoden Nuori Valokuvaaja - tunnustuksella.www.voimauttavavalokuva.net