. .

. .

. .

Tämän vuoden seminaariin puhujiksi ovat varmistuneet seuraavat henkilöt:

 

Merja Herranen, museonjohtaja, Porvoon museo

 

Kalle Kallio, museonjohtaja, Työväenmuseo Werstas, Tampere

 

Pauliina Kinanen, projektikoordinaattori/koulutussuunnittelija, Museoliitto

 

Hanne Laitinen, kulttuuriluotsikoordinaattori, kulttuuriluotsitoiminta Jyväskylässä

 

Kimmo Levä, pääsihteeri, Museoliitto

 

Kirsi Moisander, hallituksen puheenjohtaja, Suomen Kotiseutuliitto

 

Sirkku Suvikorpi, kulttuuriluotsi

 

Ulla Teräs, hankepäällikkö, Helsingin kaupunginmuseo

 

Janne Vilkuna, professori, Museologia, Jyväskylän yliopisto

 

 

Lisäksi intendentti Pirjo Vuorinen & rakennustutkija Riikka Mäkipelkola kertovat Jyväskylän yliopiston tiedemuseon uudesta näyttelykeskus Soihdusta ja Seminarium-rakennuksen historiasta.

 

 

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

 

ABSTRAKTIT

 

Kalle Kallio - Unelma yhteisöllisestä museosta

 

Museoajattelussa on tapahtunut vuosikymmenten mittaan useita käänteitä, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisevasti museotyöhön. Viime vuosien merkittävin käänne näkyy yhteisösuhteen korostumisena. Museot eivät enää tukeudu ulkopuolisuuteen ja riippumattomuuteen vaan painottavat uudella tavalla vastuuta omista yhteisöistään, osallisuutta ja yhteiskunnallisuutta. Jos museoita on totuttu määrittelemään sillä perusteella, mistä ne kertovat, nyt osuvampi määritelmä liittyy siihen, keitä varten ne työskentelevät. Muutos toki korostaa yleisötyön merkitystä, mutta sitä ei välttämättä voi asemoida museon perinteisten toimintojen kautta: yhteisöllisyyttä tehdään niin kokoelmissa, näyttelyissä kuin tietoverkoissa. Usein yhteisölliseen painotukseen liittyvät myös vapaa pääsy, yleisön ottaminen mukaan museotoimintaan sekä erilaiset vapaaehtoistyön ohjelmat. Museon yhteisöllisyys on kuitenkin unelma: yhteisöjä on vaikea määritellä, tulkita, kuunnella saati puhua niiden puolesta. Viime kädessä museo joutuukin itse luomaan kuvan omista yhteisöistään.

 

Kalle Kallio, 36, on toiminut Työväenmuseo Werstaan johtajana Tampereella vuodesta 2005 lähtien. Kallio on työväenmuseoiden kansainvälisen yhteisjärjestön Worklabin puheenjohtaja ja Suomen museoliiton varapuheenjohtaja. Työväenmuseo Werstas luopui pääsymaksuistaan vuonna 2010 ja käynnisti vuosi sitten uuden vapaaehtoistyön ohjelman.

 

 

 

Pauliina Kinanen - Museo osallistuu ja osallistaa. Kokemuksia Avara museo -hankkeesta.

 

Avara museo - kehittyvä oppimisympäristö aikuisille oli yli kolmivuotinen ESR-hanke, jonka tavoitteena oli

 

1) avata museoinstituutiota uusille aikuiskävijäryhmille kehittämällä heidän tarpeisiinsa suunnattuja oppimis- ja opetusmenetelmiä ja tätä kautta edistää kohderyhmien hyvinvointia ja aktivoitumista

 

2) kehittää museoalan työntekijöiden pedagogista osaamista erityisesti erilaisten aikuiskävijäryhmien suhteen.

 

3) edistää museoalan toimijoiden keskinäistä verkostoitumista ja olennaisten sidosryhmien välistä verkostoitumista ja yhteistyötä

 

Hankkeessa oli seitsemän osatoteuttajaa: Suomen museoliitto, CICERO Learning verkosto/Helsingin yliopisto, Porin taidemuseo, Satakunnan Museo, Tekniikan museo ja Työväenmuseo Werstas.

 

Hanke edisti museoalalla tapahtuvaa asennemuutosta, jonka myötä museot avautuvat yhä enemmän yleisöilleen, kokevat yleisötyön ja yleisön osallistumisen olennaisiksi osaksi toimintaansa. Hanke teki tunnetuksi museoiden yleisötoimintaa ja vahvisti museoiden roolia yhteiskunnallisina toimijoina. Tärkeänä tuloksena on myös museoiden lisääntynyt verkostoituminen ja yhteistyö niin keskenään kuin uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Hankkeen aikana pystyttiin tarkastelemaan ja kehittämään museoiden sisäisiä palveluprosesseja. Hanke otti esille museoiden sisällä usein vallitsevan kuilun asiakaspalveluhenkilöstön ja ns. sisällöntuottajien ja asiantuntijoiden välillä ja pyrki kuromaan sitä umpeen. Hanke toi museoalalle ajatuksen jaetusta asiantuntijuudesta, jota voidaan soveltaa niin museon henkilökunnan keskuudessa kuin museon ja sen yleisöiden välisissä suhteissa.

 

Hankkeen aikana osatoteuttajaorganisaatiot muodostivat uusia yhteistyökumppanuuksia niin museoiden välillä kuin yli sektorialojen, mm. sosiaali- ja terveyssektorin kanssa. Monet näistä yhteistyökumppanuuksista ovat jääneet elämään myös hankkeen päättymisen jälkeen. Hankkeen toimintojen vaikutus välillisiin kohderyhmiin oli hyvin positiivinen: seniorit, työttömät, maahanmuuttajat ja yritykset pääsivät osallistumaan museoiden toimintaan aivan uudella laajuudella ja syvyydellä ja kokivat tämän merkitykselliseksi omassa elämässään.

 

 

 

Hanne Laitinen - Museot ja vapaaehtoiset mukana yhteiskuntavastuussa

 

Museoilla on mainio mahdollisuus toimia edelläkävijöinä uudenlaisten osallistavien toimintatapojen luojina, elinikäisen oppimisen paikkoina sekä niin paikallisen lähikulttuuriperinnön kuin globaalin yhteiskunnan ilmiöiden esilletuojina ja keskustelun herättäjinä. Kasvava määrä 3 iän edustajia tuo haasteita yleisötyölle kävijöinä ja innokkaina vapaaehtoisina.

 

Osallisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia edistävistä toimintamalleista löytyy Suomessakin hyviä esimerkkejä. Jyväskylän taidemuseolehtorin idea matalammista askelmista museoon vertaisen, vapaaehtoisen kanssa, on poikinut kulttuuri- ja taidenautintoja tuhansille, lisännyt elämänlaatua ja tuonut iloa ja hyvinvointia myös laitoksissa asuville. Kulttuuriluotsit vievät kohti tasa-arvoista arjen kulttuuria, käynnit ja elämykset kuuluvat ihmisoikeuksiin ja ihmisten perustarpeisiin. Jyväskylässä pyritään tarjoamaan osallistumisen mahdollisuuksia niin erityistä tukea tarvitseville kuin kulttuuria vierastaville.

 

Vapaaehtoiset lähtevät kaveriksi museoiden lisäksi kulttuuritapahtumiin, osallistuvat jatkokoulutuksiin ja kehittämistoimintaan mahdollisuuksien ja mielenkiinnon mukaan sekä ideoivat yhteisöllistä toimintaa. Jotkut erikoistuvat kohteeseen tai taidelajiin, esimerkiksi tanssi- ja elokuvaluotsit edistävät alan tiedotusta tahoillaan. Kulttuuriluotsi voi myös viedä matkalaukkunäyttelyn kotiin tai laitokseen.

 

Kulttuuriluotsi kohtaa vapaaehtoistyössään hyvin erilaisia ihmisiä ja tilanteita, joissa luovitaan oman kokemuksen ja toisten innostamisen välimaastossa, kohtaamisten perustana toimii oma kokemus tai elämys. Avoin ja utelias mieli ovat välineitä yhteisin hetkiin luotsattavien kanssa.

 

Vapaaehtoinen kulttuuriluotsi- tai ystävätoiminta on lähtenyt laajenemaan valtakunnallisesti hieman eri muodossa ja eri nimillä vuodesta 2010, esimerkiksi kulttuurikaveri, kulttuuriväärti tai piristäjä. Joillakin paikkakunnilla keskitytään vain erityistä tukea tarvitsevien luotsaukseen, mutta Jyväskylässä on pysytty luotsaamaan erilaisia ryhmiä ja ihan yksittäisiä henkilöitä. Jyväskylän eri toimijat ovat tarjonneet hyviä yhteistyömahdollisuuksia ja uusia aktivoivia projekteja on vuosittain, silti eniten käyntejä tehdään yhä museoihin.

 

NCK (Nordiskt-baltiskt centrum för lärande genom kulturarv) myönsi Jyväskylän kaupungin kulttuuriluotsitoiminnalle pedagogisen palkinnon 5.2.2014.

 

Hanne Laitinen on toiminut Jyväskylän kaupungin kulttuuriluotsikoordinaattorina vuodesta 2008 ja on yhteisötaiteeseen erikoistunut kuvataiteilija ja kuvataideopettaja. Kulttuuriluotsi Sirkku Suvikorpi on osallistunut kulttuuriluotsitoimintaan vuodesta 2009.

 

 

 

Kimmo Levä - Maksuttomuuden hinta

 

Museoiden rahoista 50 % kuluu henkilöstön palkkoihin ja 30 % kiinteistöihin. Loput käytetään toimintamenoihin, joihin liittyvät mm. kaikki työntekoon liittyvät ostot alkaen näyttelyjen rakentamisesta ja jatkuen markkinointiin, viestintään sekä toimistokuluihin. Museoiden henkilöstö on pääosin korkeakoulutettua. Kiinteistöiltä odotetaan korkeaa laatua sekä arkkitehtuurin että teknisten olosuhteiden puolesta. Selvää siten on, että museotoiminta on kaukana ilmaisesta tai halvasta.

 

Oletusarvo museoiden palvelujen hinnasta pitäisi kulurakenteen perusteella olla erittäin korkea. Käytännössä tilanne on päinvastoin. Mielikuva museoiden palvelujen hintatasosta on matala. Lisäksi alan ulkoinen ja sisäinen paine ohjaa enemmän hintatason edelleen laskemiseen kuin huomattavaan nostamiseen. Palvelujen maksuttomuuden tavoite on poliittisten juhlapuheiden vakioaiheita ja museoiden työntekijät monesti vieroksuvat työnsä tuloksien hinnoittelua. Perusteena maksuttomuudelle esitetään useimmiten museotyön yhteiskunnallinen luonne ja se, että museoiden rahat tulevat pääosin julkisista varoista. Ajatus menee suurin piirtein niin, että asiakkaat ovat jo ennen ostamista maksaneet palveluista verojen kautta.

 

Maksuttomuuden logiikka on sinällään perusteltu, sillä noin 80 % museoiden rahoituksesta tulee yhteisistä julkisista varoistamme. Maksuttomuuden logiikan huono puoli on se, että resurssit eivät mukaudu kysynnän muutoksiin.

 

Jos maksuttomilla palveluillamme on vähän kysyntää eli asiakkaita, yksikkökustannukset ovat kaikille korkeat. Jos palveluilla taas on paljon asiakkaita, palvelun laatu laskee dramaattisesti, koska kysynnän kasvaessa lisäresursseja ei pystytä ohjaamaan palvelujen lisäämiseen.  Tämä johtaa useimmiten tilanteeseen, että palvelua ei pystytä resurssien loppumisen vuoksi tarjoamaan ollenkaan. Toisaalta voi käydä myös niin, että huolimatta kasvavasta kysynnästä ja tarpeesta julkisena sektorina esiintyvän asiakkaan maksut museoille vähenevät tai loppuvat kokonaan. Pahimmillaan maksuttomuuden hinta on palvelun loppuminen.

 

Palvelujen loppumista ei luonnollisestikaan kukaan halua, mutta vaikka maksuttomia palveluja olisikin, ilmaisia ei ole. Tulevien vuosien keskeinen kysymys on, kuka palvelut maksaa ja ennen muuta kenen ne saadun hyödyn/lisäarvon vuoksi kuuluisi maksaa.

 

Kimmo Levä (s. 1966) FM, MBA toimii Suomen museoliiton pääsihteerinä. Aikaisemmin hän on työskennellyt valtakunnallisen erikoismuseo Mobilian museonjohtajana.  Kimmo Levä on erikoistunut museoiden edunvalvonnan lisäksi taloudellisiin kysymyksiin sekä historia- ja museopalvelujen tuotteistamiseen. Päätyönsä ohella hän on historiaviestintäpalveluja tuottavan Chronicon Oy:n toimitusjohtaja.

 

Kimmo Levällä on useita museo- ja kulttuurialan luottamustoimia. Hän on mm. ICOMin johtamisen ja hallinnon kansainvälisen komitean (INTERCOM) hallituksen jäsen, Veikkauksen edunvälittäjien varapuheenjohtaja, Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:n varapuheenjohtaja ja Postimuseosäätiön hallituksen jäsen.

 

 

 

Ulla Teräs - Tehdään yhdessä Uusi kaupunginmuseo!

 

Helsingin kaupunginmuseo avautuu yleisölle uusissa tiloissa Senaatintorin kulmalla toukokuussa 2016. Aiemmin virasto- ja toimistokäytössä olleista rakennuksista tulee historiallisten korttelien uusi ydin, jossa Helsingin ja helsinkiläisten tarinat heräävät eloon. Muutoksen myötä myös museon toiminta uudistuu. Vapaa pääsy on edellytys kehittyä kaikille avoimeksi matalan kynnyksen paikaksi. Lähtökohtana on, että uusi museo luodaan yhdessä kaupunkilaisten kanssa. (www.uusikaupunginmuseo.fi)

 

Palvelujen käytön lisääminen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kasvattaminen ovat usein kuultuja perusteluja osallisuuden edistämiselle julkisissa palveluissa. Puheenvuorossani avaan Uuden kaupunginmuseon esimerkin kautta sitä, miten nämä näkökulmat istuvat museotyöhön. Mitä osallistuminen ja vuorovaikutus tarkoittavat käytännössä Uuden kaupunginmuseon suunnittelussa? Mihin suurempiin tavoitteisiin osallistaminen liittyy ja miten uudet tekemisen tavat haastavat museon perinteiset toimintamallit?

 

Ulla Teräs (FM) vetää reformirehtorina Uuden kaupunginmuseon suunnittelua Helsingin kaupunginmuseossa. Tätä ennen hän toimi hankejohtajana museoiden johtamis- ja toimintamalleja kehittäneessä Museot hyvinvoinnin edistäjinä –hankkeessa. (http://www.nba.fi/fi/File/1887/altistutaan-asiakkaille-web.pdf)

 

Maakuntamuseotutkijana Ulla on toiminut vuodesta 2006 - ensin Satakunnan Museossa ja sitten Helsingin kaupunginmuseossa - Keski-Uudenmaan maakuntamuseossa.