SEMINAARIN PUHUJAT

Tänä vuonna seminaarin puhujiksi ovat varmistuneet seuraavat henkilöt:

Kimmo Antila, FM, Postimuseon johtaja; Ari Häyrinen, FT, kulttuuriteknologi; Kalle Kallio, FM, KM, Työväenmuseo Werstaan johtaja; Magdalena Laine-Zamojska, MA, Jyväskylän yliopiston tohtorikoulutettava; Harri Miettinen, DI, Tampereen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan lehtori; Dr. Mariana Salgado, postdoctoral researcher, Aalto University; Sallamaria Tikkanen, FM, Museoviraston intendentti sekä Susanna Vallius, FM, Keski-Suomen Ilmailumuseon museolehtori.

FM Kimmo Antila

Kimmo Antila on Postimuseon johtaja (2013). Hän on aiemmin työskennellyt museokeskus Vapriikissa projektipäällikkönä, tieteen ja tekniikan historian lehtorina Oulun yliopistossa, tutkijana Savonlinnan maakuntamuseossa ja historiantutkijana Tielaitoksen 200-vuotishankkeessa. Antila on julkaissut monia kirjoja ja artikkeleita sekä päätoimittanut Tekniikan Waiheita -lehteä. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mm. musiikki, kirjallisuus, liikenteen ja tekniikan historia, museoiden uudet näyttelytekniikat ja haastavat näyttelyaiheet. Antila tutustui tietokoneisiin ensimmäisen kerran lukion ATK-kurssilla vuonna 1984, hankki tietokoneen opiskelijakämppäänsä vuonna 1989 ja kytkeytyi parin vuoden päästä Internetiin. Tietotekniikka on siitä pitäen ollut läsnä niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Antila ihmettelee museoita ja niiden muutoksia myös ICOM-CIMUSETin, Tekniikan historian seuran ja Tekniikan museon hallituksissa.

Elämyksiä digitaalisesti ja fyysisesti - Museonäyttelyiden teknologian ja ilmaisutavan muutos

"Museonäyttelyissä kohtaavat nykyään sulassa sovussa aidot esineet, äänimaisemat, kosketusnäytöillä toimivat esitykset, digitaaliset esitykset ja niiden uudet keholliset käyttöliittymät. Monista näyttelyistä löytyy esimerkkejä siitä, miten digitaalinen sisältö liitetään luovasti fyysisiin käyttöliittymiin. Museonäyttelyiden ilmaisuvoima on kasvanut viime aikoina näyttelyarkkitehtuurin uudenlaisten, immersiivisiin elämyksiin tähtäävien ratkaisujen ansiosta. 1990-luvun 'multimediapöntöistä' on kuljettu jo pitkä polku nyt kehitteillä oleviin älykkäisiin museotiloihin. Monet asiat ovat samalla pysyneet samoina: tarinankerronnan ja näyttelyiden idean ja tarinallisuuden kehittely ovat edelleen keskeinen osa näyttelyiden laatimista.

Aidoilla esineillä on yhä ilmaisuvoimansa, vaikka kaiken digitalisoitumista onkin uumoiltu jo pitkään. Lisätty todellisuus (augmented reality) vaatii aina fyysisen pohjan: digitaalinen sisältö voi rakentua museoesineiden ja rakennetun ympäristön päälle ja täydentää sitä elämyksellisesti ja tiedollisesti. Tällä hetkellä museoiden kokoelmanhallintajärjestelmiä kehitetään innolla vastaamaan uusia haasteita. Museo2015 -hankkeen haaveissa on yhteinen kansallinen järjestelmä museoiden kokoelmien hallintaan. Mitä tämä tarkoittaa näyttelyille ja niiden digitaalisille sisällöille? Ovatko rajapinnat kunnossa kokoelmanhallintajärjestelmien ja jokapaikan tietotekniikan (ubiquitous computing) periaatteilla ja välineillä tehtyjen museonäyttelyiden välillä? Entä mitä lisääntyvä avoin data ja kansallisesti jaetut aineistot tarkoittavat museonäyttelyille?

Pohdin puheenvuorossani näitä kysymyksiä apunakäyttäen museonäyttelyiden teknologista ja ilmaisullista muutosta viimeisten kymmenen vuoden aikana. Esitän esimerkkejä museokeskus Vapriikista, mediamuseo Rupriikista sekä vuonna 2014 ovensa Tampereella avaavasta uudesta Postimuseosta."

FT, kulttuuriteknologi Ari Häyrinen

Ari Häyrinen on valmistunut taidehistorian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2004. Digitaalisen kulttuurin väitöskirjassaan hän käsittelee digitaalista kulttuuriperintöä avoimuuden ja teknologian ymmärtämisen näkökulmista.

"Olet sitä mitä selaat" - pohdintoja digitaalisen kulttuuriperinnön luonteesta

"Jos informaatioteknologiaa katsoo läheltä, se näyttää muuttuvan jatkuvasti. Mutta jos sitä katsoo kauempaa, huomaa, että muutos on hidasta ja että uudet mahdollisuudet huomataan hitaasti. Vielä hitaammin huomataan muutosten seuraukset tulevaisuudelle ja menneisyydelle.

Digitaalinen kulttuuriperintö kietoutuu muutokseen ja sen seurauksiin. Museoiden täytyy luoda tästä digitaalisesta vyyhdistä jonkinlainen käsitys voidakseen olla osa sitä tuottajina ja tallentajina. Millaisessa sisällöntuotantokilpailussa museo voi menestyä ja millaisessa ei? Paljonko maksaa ilmainen Facebook? Mitä tehdä jos rahaa ei ole, mutta sisältöjä pitäisi tuottaa? Onko ihmisellä oikeus tulla unohdetuksi? Onko verkkoyksityisyys luksusta, josta voivat nauttia vain harvat ja valitut? Mille yhtiölle museot haluavat tuottaa lisäarvoa? Millaisia seurauksia voi olla 'puhtaasti teknisellä' ratkaisulla?"

FM, KM Kalle Kallio

Kalle Kallio, 35, on toiminut Työväenmuseo Werstaan johtajana Tampereella vuodesta 2005 lähtien. Kallio on työväenmuseoiden kansainvälisen yhteisjärjestön Worklabin puheenjohtaja ja Suomen museoliiton varapuheenjohtaja. Vuonna 2012 hän työskenteli opetus- ja kulttuuriministeriön selvitysmiehenä, jonka tehtävänä oli arvioida valtakunnallisen erikoismuseojärjestelmän toimivuutta ja kehittämistarpeita. Koulutukseltaan hän on historian opettaja.

Verkkonäyttelyiden suuret lupaukset

"Suomalaiset museot avasivat ensimmäiset verkkosivunsa 1990-luvulla ja niitä alettiin pian täydentää erilaisilla verkkonäyttelyillä. Tuotantoa vauhditti erityisesti vuonna 1996 käynnistynyt museoiden tietoyhteiskuntaohjelma. Verkkonäyttelyille rinnakkaisia tuotteita olivat cd-levyillä myytävät multimediat, joihin saattoi tutustua myös museon tiloissa. Molempien uskottiin muuttavan museotoiminnan luonnetta ratkaisevasti. Vuonna 2005 sain valmiiksi kasvatustieteen sivugraduni verkkonäyttelyistä historian oppimateriaaleina. Aineistona olivat kaikki vuoden 2004 loppuun mennessä valmistuneet museoiden verkkonäyttelyt ja jälkikäteen tarkasteltuna työstä tuli oman aikansa kuva. Esitelmässä syvennyn siihen, miksi verkkonäyttelyt eivät lunastaneet lupauksiaan ja pohdin, mihin verkkonäyttelyitä tänä päivänä tarvitaan."

MA Magdalena Laine-Zamojska

"Vuodesta 2008 asti olen ollut museologian tohtorikoulutettava Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella, sekä yhteiskunnan muistifunktioiden tutkijakoulussa (MEMORNET). Tällä hetkellä viimeistelen museologista väitöskirjaani, jossa olen tutkinut mahdollisuuksia käyttää ja kehittää uusia digitaalisia työkaluja kotiseutumuseoissa (projektista http://vimuseo.fi). Tutkimukseni on saanut osakseen kiinnostusta kansainvälisissä konferensseissa, sekä apurahatukea Koneen ja Alfred Kordelinin säätiöiltä. Pääkiinnostuksen alueeni on digitaalinen kulttuuriperintö ja sen uudet saavuttamis-, luomis-, ylläpito- ja välittämismuodot. Olen aktiivinen pohjoismaisen NODEM Network of Design and Heritage -verkoston jäsen, ja tulevaisuudessa haluaisin edistää yhteistyötä taiteiden, humanististen tieteiden ja teknologian välillä."

Virtuaalimuseo museokäyttöliittymänä

"Virtuaalimuseon intellektuaalisella alkuperällä on juuret avantgarde -taidesuuntauksessa ja se tuli esille näyttelyn suunnittelun uutena välineenä 1920-luvulla (Huhtamo 2002). Silloin museolle luotiin yleisesti digitaalisessa ympäristössä tunnettava käyttöliittymä. Monet muut saavutukset tieteen, taiteen ja teknologian aloilla ovat vaikuttaneet nykyisen virtuaalimuseon monimuotoisuuteen. Mikä on nykymuseon käyttöliittymä ja mihin suuntaan se on menossa? Mitä uusia näkökulmia aukenee, jos analysoimme museoita niiden käyttöliittymän kautta? Pahimmissa skenaarioissa museoiden toiminnan yhteys käyttäjiin on hyvin rajoitettua. Miten voimme käytännöllisesti ja teoreettisesti vaikuttaa kehitykseen ja luoda avoimia sekä luovia ratkaisuja?"

DI Harri Miettinen

Harri Miettinen on TAMKin rakennustekniikan koulutusohjelman rakennustuotannon lehtori ja suuntautumisvaihtoehtovastaava. Miettinen on VirtuaaliViipurin projektipäällikkö, ja hän on ollut suunnittelemassa projektia alusta alkaen.

VirtuaaliViipuri 1939

VirtuaaliViipurihanke luo 3D-mallinnuksella internetiin virtuaalisen Viipurin. Kaupunki näytetään sellaisena kuin se oli syyskuussa 1939. Hankkeen tavoite on virtuaalisen Viipurin lisäksi luoda toimintamalli prosessista, jonka avulla tallennetaan rakennushistoriallista ja kulttuurista tietoa sähköisessä muodossa hyödyntäen 3D-mallinnusta. Tieto arkistoidaan niin, että se on tulevaisuudessa käytettävissä kulttuurisena tietona silloisen Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista.

Jatkuvasti täydentyvä VirtuaaliViipuri on nähtävissä osoitteessa http://www.virtuaaliviipuri.tamk.fi/. VirtuaaliViipuriin tahdotaan saada tulevaisuudessa elämää esimerkiksi liikkuvien ihmisten, autojen ja raitiovaunujen muodossa. Kaupunkiin rakennetaan myös äänimaisema. Internet antaa monia mahdollisuuksia kehittää vuorovaikutteista Viipuria.

Dr. Mariana Salgado

Dr. Mariana Salgado is a postdoctoral researcher in Arki research group, Department of Media, School of Art, Design and Architecture in Aalto University. She is a Fellow Researcher in LINKS, Argentinean Association for the Promotion of Information Society.

Salgado has a doctoral degree from the Media Lab, University of Art and Design Helsinki. Previously she did a master in Product and Strategic Design in the same university and a bachelor degree in Industrial Design from the University of Buenos Aires. She has worked eight years at the Media Lab Helsinki. During this time she has been collaborating with museums and other cultural organisations and has actively published in her field of research.

Salgado is interested in participatory practices and inclusive solutions that weave new media into cultural sites. Lately, she has been involved in NODEM network, the Network of design & digital heritage and OpenGLAM.

Participation, Inclusion and Openness : Where they collide?

"Inclusion and audience participation are already established discussion issues in the museum community. When talking on inclusion we tend to focus mainly on people and when talking about participation, there is a strong focus on practices. Openness is a way to embrace both issues related to inclusion and to participation highlighting the practices related to share digital content. This presentation make use of design-research case studies that show a movement towards an open museum.

In addition I will review recent work of the AvoinGLAM (Galleries, Libraries, Archives and Museums that are working) network. This working group aim to stimulate the discussion on openness and promote open content and legal creative use and re-use of cultural heritage. This initiative is part of Open Knowledge Finland."

FM Sallamaria Tikkanen

Sallamaria Tikkanen on työskennellyt Museovirastossa vedenalaisen kulttuuriperinnön parissa 1990-luvulta lähtien. Hän on opiskellut meriarkeologiaa St. Andrewsin yliopistossa Skotlannissa sekä maisemantutkimusta Turun yliopiston Porin yksikössä. Vrouw Marian löytymisen jälkeen hän on vastannut mm. Museoviraston vetämästä EU-rahoitteisesta MoSS -projektista sekä 'Vrouw Maria veden alla' -hankkeesta. Kiinnostuksen kohteita ovat erityisesti vedenalaisten kohteiden virtuaalinen esittely, vedenalaiset puistot sekä vedenalainen maisema. Nykyään hän työskentelee Museoviraston Itä- ja Pohjois-Suomen kulttuuriympäristöpalveluissa Helsingissä.

Vrouw Maria 3D-virtuaalisimulaatio

"Museoviraston Vrouw Maria 3D-virtuaalisimulaatio esittelee vuonna 1771 Saaristomerelle uponneen Vrouw Marian hylyn ja sen sijaintipaikan vedenalaisen laakson. Simulaatio valmistui osana vuosina 2009 - 2012 toteutettua 'Vrouw Maria veden alla' -hanketta, jonka tavoitteena oli lisätä hylyn saavutettavuutta muilla keinoin kuin nostamalla hylky. Simulaatio oli esillä Suomen merimuseon 'Mereen menetetyt' -näyttelyssä Kotkassa 25.4.2012 - 13.1.2013. Simulaatio toteutettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston Medialaboratorion kanssa.

Simulaatio esittelee aluksi ajan kulumista Vrouw Marialla vuodesta 1771 nykypäivään asti. Tämän jälkeen seuraa interaktiivinen osio, jossa kävijä voi navigoida virtuaalisesti mielensä mukaisesti sekä itse hylyllä että sitä ympäröivän vedenalaisen laakson maisemassa. Simulaatio sisältää 14 tietopistettä, joissa kerrotaan lisää hylystä ja sen maisemasta videoiden, valokuvien, tekstien ja ääninäytteiden avulla. Simulaatio esittää yhden mahdollisen tulkinnan hylystä sekä sen maisemasta perustuen mm. kentältä kerättyyn monitieteiseen informaatioon. Simulaatio perustuu mm. Unity 3D-järjestelmään ja Microsoftin Kinect -liikeohjaimeen.

Vuoden 2013 syksyllä Vrouw Maria -simulaatio on esillä Turussa Merikeskus Forum Marinumissa."

FM Susanna Vallius

Susanna Vallius toimii Keski-Suomen Ilmailumuseossa museolehtorina. Työssään hän vastaa museon ja näyttelyn kehittämisestä pedagogisesta näkökulmasta. Vallius valmistui Jyväskylän yliopistosta vuonna 2005 pääaineena taidehistoria ja sivuaineina mm. museologia. Hän on toiminut aiemmin Keski-Suomen Ilmailumuseon amanuenssina ja erilaisissa projekteissa Keski-Suomen museolla.

Messerschmitt Bf 109 simulaattori - Lentokokemus osana museopedagogiikkaa

"Keski-Suomen Ilmailumuseolla on reilun vuoden ajan voinut simulaattorin avulla omakohtaisesti kokea, millaista on lentää jatkosodan maineikkaalla Messerschmitt Bf 109 -hävittäjällä. Keskityn luennossani pohtimaan, kuinka museot voivat hyödyntää simulaattoreita ja millaisia kysymyksiä simulaattoreiden käyttöön liittyy: Minkälaista lisäarvoa museovieraalle tuo se, jos hän näyttelyssä käymisen lisäksi varaa itselleen lentoaikaa? Kuinka todenmukaista simulaattorilentäminen voi olla? Missä kulkee raja 'huvipelaamisen' ja virtuaalilentämisen välillä? Miltä näyttävät simulaattorilentämisen tulevaisuudenkuvat museolla?"