Referaatti Minna Mäkisen puheenvuorosta
Patjaseminaarihan sen piti olla
Referoija Saija Lehtonen
Diaarion seminaari järjestetään tänä vuonna 10. kerran. Ensimmäisen seminaarin juuret ajoittuvat vuoden 1995 loppupuolelle. Tuolloin Diaarion hallitus kokoontui yliopiston kirjaston kahvilaan pohtimaan tapahtuman järjestämistä, joka kokoaisi yhteen museoalan ammattilaisia ja opiskelijoita. Kokouksessa olivat paikalla Minna Mäkinen, Ann-Mari Karvinen, Eija-Liisa Kasesniemi, Marita Jalkanen ja Sari Pietikäinen. Ajatuksena oli viedä Ilokiven yläkertaan patjoja ja niiden päällä makoillen keskustella museoalan nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.
Ensimmäisenä aiheena työryhmän mielessä oli, miten museologia makaa? Aineopintojen luentojen vähäisestä opetuksesta oltiin huolissaan, sillä yliassistentin aika ei riittänyt kaikille ja aineopintojen määrärahat olivat pienet. Pohdittiin, miten ainejärjestö voisi vaikuttaa asiaan. Rehtorille kirjoitettiin ainejärjestön nimissä kirje, jossa ilmaistiin huoli museologian oppiaineen tilasta. Neuvotteluja käytiin myös tiedekuntatasolla ja sieltä saatiin positiivista palautetta järjestää ainejärjestönä opintomatkoja ja seminaareja.
Idea patjaseminaarista ei sellaisenaan toteutunut, mutta tavoitteet pysyivät samana. Perusajatuksena oli opiskelijoiden ja ammattilaisten kohtaaminen, tutkimuksen, museologian oppiaineen ja museoissa tehtävän työn esille nostaminen sekä seminaarin maksuttomuus, jolloin kynnys osallistua olisi mahdollisimman pieni. Ensimmäinen seminaari sai nimekseen Museolöytöjä ja mustia aukkoja. Seminaarin suunnittelusta ja järjestelyistä vastasivat Eija-Liisa Kasesniemi ja Minna Mäkinen. Puheenjohtajina toimivat Marita Jalkanen ja Antero Linkama. Seminaarissa oli yli sata kuulijaa ja positiivista palautetta tuli paljon. Tämä kannusti aina uuden seminaarin järjestämiseen. Jokainen seminaari on osaltaan ollut rakentamassa jyväskyläläistä museologiaa.