Yleisradion ääniarkistot ja niiden tausta

Kun Yleisradio aloitti lähetystoimintansa syyskuussa 1926, sillä ei ollut käytössään minkäänlasta äänentallennusjärjestelmää. Näin kaikki ohjelmat olivat suoria lähetyksiä, joita ei voitu kuulla enää uudelleen. Vaikka itse ohjelmia ei pystyttykään aluksi tallentamaan, yhtiö ryhtyi kyllä kartuttamaan heti vuodesta 1926 alkaen äänitearkistojaan. Aluksi ostettiin kaupallisia äänilevyjä musiikkiohjelmia varten. Vuonna 1927 yhtiön alkoi lähettää kuunnelmia ja niitä varten hankittiin myös tehosteäänilevyjä. Niitä ostettiin Saksasta. Tilanne jatkui tällaisena vuoteen loppuvuoteen 1934 saakka. Joulukuussa 1934 ostettiin - jälleen Saksasta - yhtiön ensimmäinen äänentallennusjärjestelmä, joka oli tarkoitettu varsinaisten radio-ohjelmien taltiointiin. Näin alkoi tallentua vähitellen suomalaista radiohistoriaa myös jälkipolvien kuultavaksi. Vuonna 1934 yhtiö perusti varsinaisen levystön, johon ryhtyi hoitamaan jo hankittuja kaupallisia äänilevyjä sekä kartuttamaan kokoelmaa systemaattisesti. Melko varhaisessa vaiheessa levystö otti tavoitteekseen ostaa kaikki Suomessa julkaistut musiikkitallenteet. Tämän ratkaisun myötä Yleisradion levystössä onkin nyt lähes täydellinen, suomalaisten äänilevyjen kokoelma. Koska maailmalla julkaistaan vuosittain suunnaton määrä kaupallisia äänilevyjä, Yleisradion levystö on voinut hankkinut niistä vain hyvin pienen valikoiman kokoelmiinsa. Ulkomaisia äänilevyjen hankintojen perusteena ovat ollet yhtiön ohjelmatoiminnalliset tarpeet. Yleisradion kolmas suuri äänitearkisto on 1950-luvun puolivälissä perustettu Tehosto. Aluksi kuunnelmatuotantoon tarvittavien tehosteäänien kokoamista alkanut toiminta keskistettiin silloin erilliseen yksikköön, joka sai aluksi nimen Tehosto. Nykyisin sen virallinen nimi on erikoistuotanto. Tehtävänsä mukaan Tehosto-Erikoistuotanto on kerännyt erityisesti ääniä suomalaisesta luonnosta ja sen eläimistöstä sekä ääniä inhimillisen toiminnan eri lohkoilta. Jälkimmäisestä ryhmästä mainittakoon vain erilaisten työlaitteiden ja niiden käytön äänet. Kokoelmaan kuuluu myös tuhansia näytteitä aseiden, soittimien ja kulkuneuvojen äänistä.

Kokoelmien käyttö museoiden näyttelytoiminnassa

Yleisradio on elänyt mukana suomalaisten arjessa ja juhlassa sekä rauhan että sodan päivinä jo lähes 78 vuoden ajan. Tältä yhteiseltä taipaleelta on YLE:n Radioarkistossa tallella monia kansakunnan yhteiseen äänimuistiin jääneitä selostuksia ja ohjelmia vuodesta 1935 lähtien. Niistä mainittakoon tässä yhteydessä vain monet kuvaukset urheilumme huippuhetkistä alkaen Berliinin olympialaisten 10.000 metrin kolmoisvoitosta, sotavuosien aikana lähetetyt rintamaselostukset, merkittävien suomalaisten, kuten Jean Sibeliuksen, haastattelut, sekä tuhansien "tavallisten" ihmisten kertomukset arkisesta aherruksesta. Museoiden kannalta mielenkiintoisimpia radio-ohjelmia ovat todennäköisesti vanhojen ihmisten muistelut, joissa kerrotaan henkilökohtaisia kokemuksia vaikkapa suurista nälkävuosista vuosina 1864-67 tai elämästä Helsingissä 1830-luvulla! Tätä aineistoa on mahdollista saada tietyin edellytyksin myös museoiden käyttöön. Aluksi on kuitenkin todettava, että useimmat radio-ohjelmat ovat tekijänoikeuslain piiriin kuuluvia teoksia. Tästä syystä Yleisradion sisäisten ohjeitten mukaan kaikista yhtiön ulkopuolelle julkiseen esitykseen, kuten esim. museoiden näyttelytoimintaan, luovutettavista ohjelma-aineistoista on tehtävä sopimus YLE-Exportin kanssa. YLE-Export selvittää ennen sopimuksen allekirjoitusta tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset ja määrittelee yhtiölle ja mahdollisille tekijänoikeuksien haltijoille maksettavat korvaukset. YLE-Exportissa sopimusasioita hoitaa myyntineuvottelija Riku Tanninen (puh. 09-1480 2879, email: riku.tanninen@yle.fi). Jos museoiden edustajat haluavat tarkistaa ennakkoon, onko johonkin näyttelyyn tai tapahtumaan soveltuvaa aineistoa ylipäätään olemassa, he voivat ottaa yhteyttä suoraan Radioarkistoon. Arkiston palvelupisteen puhelinnumero on 09-1480 4609, fax: 09-148 5570 ja sähköpostiosoite: radioarkisto@yle.fi.

Jos näyttelyyn tarvitaan kaupallisella äänilevyllä julkaistua musiikkia, jota ei ole enää saatavissa musiikkiliikkieden kautta, Yleisradion levystö voi tehdä jälleen tietyin edellytyksin tehdä kopion tällaisesta tallenteesta. Äänilevyjen kopiointimahdollisuuksia voi tiedustella levystön palvelupisteestä, jonka puhelinnumerot ovat 09 - 1480 3620 ja 09- 1480 3621 tai palvelulinjan esimieheltä Heidi Strömmeriltä (puh. 09-1480 4389 ja email: heidi.strommer@yle.fi).

Yleisradion tehosteääniarkiston aineisto on kaikkein helpoiten käytettävissä museoiden näyttelytoimintaan. Se johtuu siitä, että äänitehosteet eivät pääsääntöisesti nauti tekijänoikeussuojaa. Näin ollen tehostearkistosta vastaava Erikoistuotanto voi myydä niitä suoraan kaikille halukkaille. Erikoistuotanto veloittaa normaalitapauksista yhdestä tehosteäänestä 25 euroa sekä kopiointiin käytettävän tallenteen, esim. CD-levyn, hinnan. Tehosteäänitilauksia hoitaa Erikoistuotannossa äänitarkkailija Merja Pesola (puh. 09 - 1480 5548 ja email: merja.pesola@yle.fi). Luonnollisesti museoiden edustajien kannattaa ennakkoon tiedustella Merja Pesoselta, löytyykö tehosteääniarkistosta kysyttyyn tarkoitukseen soveltuvaa materiaalia ennen tilauksen tekoa.

Äänitteiden käyttöön liittyviä teknisiä näkökohtia

Jos näyttelykäyttöön tarkoitettuja äänitteitä joudutaan käsittelemään, esim. korostamaan tiettyjä äänitaajuuksia tai yhdistämään muuhun äänen uuden koosteen tuottamiseksi, niin silloin on turvallisinta käyttää korkealaatuisia analogisia tai lineaarisia digitaalisia äänitallenteita. Tänä päivänä markkinoilla on useita digitaalisia ääniteformaatteja, joissa käytetään ns. bittireduktiomenetelmiä. Näiden menetelmien avulla ääntä voidaan pakata tehokkaasti melko pienellä bittimäärällä erilaisille tallenteille. Näin voidaan kasvattaa kyllä äänten tallenuskapasiteettia, mutta haittapuoleksi kohoaa se, että bittiredusoitujen äänten jälkikäsittely muuttuu ongelmalliseksi. Se johtuu siitä, että pakkauksen yhteydessä käytetään hyväksi korvan kuulokyvyn heikkouksia. Ääni kuulostaa kelvolliselta, vaikka siitä kuvaavasta signaalista on "heitetty roskakoriin" jopa 80 %. Jälkikäsittelyssä pienellä bittimäärillä tallennetut äänitiedostot kuitenkin usein säröytyvät tai niihin syntyy muita vääristymiä. Museoiden edustajien kannattaa siis hankkia äänimateriaali mahdollisimman korkealaatuisina omaan arkistoonsa. Suoraan näyttelykäyttöön tarkoitetuissa versioissa voidaan käyttää yleensä ilman ongelmia myös bittiredusoituja äänentallennusformaatteja.

Jos museo haluaa säilyttää äänitallenteita pitkään tai pysyvästi omassa arkistossaan, niin silloin ne kannattaa sijoittaa viileähköön (lämpötila noin + 18 celsiusastetta) ja kuivahkoon (suhteellinen kosteus 40-60 %:n välillä) varastotilaan. Lämpötilan ja kosteuden voimakkaat vaihtelut ovat haitallisia tallenteille. Äänilevyjä ja -nauhoja on hyvä pitää niiden alkuperäisissä koteloissa pölyltä ja valolta suojassa. Äänitallenteet eivät saisi säilytyksen aikana myöskään taipua. Tätä varten varastohyllyissa tulisi olla riittävästi esim. välijakajia. Vaikka äänitallenteita säilyttäisi kuinka hyvin, tosiasia on kuitenkin se, etteivät nykyisin käytettävät levyt ja nauhat pysy toistokelpoisina ikuisesti. Tästä syystä äänitteitä säilyttävien museoiden olisi syytä tehdä tallenteiden kunnon seuranta- ja kopiointisuunnitelma.

Nykyinen laser-ja mikropiiritekniikka tarjoavat monia mahdollisuuksia hyödyntää ääntä ja kuvaa museoiden näyttelytoiminnassa. Yleisradio voi antaa rajoitetusti ja korvausta vastaan apua myös museoiden näyttelytoimintaa liittyvien av-laitteiden suunnittelussa. Av-laitteiden suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä museoiden edustajat voivat ottaa yhteyttä esim. erikoisuunnittelija Kari Heikkeröön, puh. 09- 1480 3787 tai email: kari.heikkero@yle.fi.

Lasse Vihonen, arkistopäällikkö.
YLE / Radioarkisto

Henkilötietoja esitelmöijästä