KYYPÄN SALATTU ELÄMÄ
Johdanto
Kyyppä (Longitibia erythro-oculus) on myyttisenä ja salaperäisenä lintuna askarruttanut pelkällä olemassaolollaan tutkijaparkoja jo vuosisatojen ajan. Lajin piilottelevat elintavat ja arkuus tekevät siitä sanomattoman hankalan tutkimuskohteen, etenkin kyypän valokuvaaminen on osoittautunut likimain mahdottomaksi tehtäväksi. On epäilty, ettei edes kyypän näkeminen olisi mahdollista selvin päin. Pyyteettömän uurastuksen tuloksena on meillä nyt kuitenkin ilo ja kunnia raottaa kyyppää ympäröivää salaperäisyyden verhoa ja johdattaa lukijat ensimmäistä kertaa sen ihmeellisen elämän äärelle. Ennen kaikkea valaisemme erästä modernin tieteen suurimmista paradigmoista: seisooko kyyppä kahdella vai kolmella jalalla?
Systematiikka
Kyyppä kuuluu luokkaan Aves, linnut, ja lahkoon Charadriiformes, rantalinnut. Se on heimon Tripodidae, kolmikoipikahlurit, ainoa edustaja koko maailmassa.
Levinneisyys
Kyypän levinneisyys on pitkälti hämärän peitossa, mutta esiintymisalue on ilmeisen laikuttainen. Lajin epäillään esiintyvän Siperiassa paikoin runsaana. Euroopassa kyyppiä on varmuudella tavattu vain Keski- ja Itä-Suomen erämaa-alueilla. Muinaisia päihtyneiden poromiesten tekemiä havaintoja Tunturi-Lapista ei nyttemmin pidetä luotettavina.
Varmimmin satunnainen kulkija törmää kyyppään liikkuessaan Itä-Suomen saloilla vapun aikoihin. Ilmoitukset satapäisistä kyyppäparvista uudenvuodenaattona lienee sen sijaan syytä jättää omaan arvoonsa.
Ulkonäkö
Kyyppä on pienen haikaran kokoinen ja painaa keskimäärin viitisen kiloa. Uros on naarasta selvästi rotevampi huomattavan muhkeista kiveksistä (jopa puolet ruumiin painosta) johtuen.
Kyypän erottaa ehdottoman varmasti muista linnuista sen kolmannen jalan perusteella. Kolmas jalka on ravinnonottoon ja pystyssä pysymiseen erikoistunut elin, joka on kahta muuta jalkaa (jotka nekin ovat huomiotaherättävän pitkät) noin 10 senttiä pitempi. Myös kaula ja kärjestään lusikkamaisesti laajentunut nokka ovat pitkät. Kyypän siivet ovat lyhyet ja repaleiset, mikä kielii huonosta lentotaidosta.
Sukupuolet erottaa toisistaan pyrstön perusteella. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat pidentyneet, kun taas naaraan pyrstö on lovipäinen.
Väritykseltään kyyppä on mitättömän ruskeanharmaa, lukuunottamatta kirkkaansinistä päätöyhtöä. Naaraan töyhtö on lievästi pastellisävyinen. Silmät ovat punaiset.
Ääntely
Kyypän kutsuhuuto on aavemainen, kaksitavuinen "kyyp-PÄ!". Parittellessaan kyypät ääntelevät sammakkomaisesti kurnuttaen.
Elintavat
Kyyppä elää pienissä, jyrkkärantaisissa humuspitoisissa järvissä, joissa kasvaa runsaasti järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris). Niissä se kahlailee tapaillen pohjaa kolmas jalka edellä aina syvemmälle päin. Syvyyden ollessa riittävä se venyttää kaulansa pitkäksi ja nostaa nokkansa pystyyn haukkoen ilmaa nokan kärjessä sijaitsevien sierainaukkojen läpi. Tällöin kuuluu kyypälle hyvin tunnusomainen valittava ulvonta, joka on antanut aiheen lukuisiin kansantaruihin.
Kolmannella jalallaan kyyppä ruopii pohjamudasta ravinnokseen sudenkorentojen (Odonata) toukkia, joista se syö pelkästään pyyntinaamarin. Naamarit se siivilöi erilleen lusikkamaisen nokkansa avulla. Vuorokaudessa kyyppä voi syödä jopa puoli kiloa pyyntinaamareita.
Kyyppä lentää erittäin harvoin ja ainoastaan öiseen aikaan. Tunnusomaista on, että kyyppä lentää selällään nokka raollaan, kolmas jalka ylöspäin sojottaen. Nuorilla kyypillä jalka osoittaa lentäessä kohtisuoraan ylöspäin, vanhemmilla yksilöillä kulma lurpahtaa jopa 45 asteen alapuolelle. Siiveniskut ovat hätäisiä ja lento vaivalloista. Lentoon lähtiessään kyyppä juoksee jyrkkää rinnettä ylöspäin, kunnes kaatuu pehmeästi selälleen samalla siipensä levittäen. Se laskeutuu aina selälleen veteen. Tästä aiheutuu tyypillinen loiskahdus, jota usein virheellisesti pidetään majavan (Castor fiber) aiheuttamana.
Kyyppien voi yöllä nähdä kuivattelevan itseään lumpeenlehdillä siivet merimetsomaisesti levällään, kolmannen jalan tuntoherkät varpaat samalla vedessä lioten.
Lisääntymisaikaa lukuunottamatta kyyppä on erakkoluonne, eikä siedä lainkaan lajikumppaneitaan. Sen sijaan se hakeutuu halukkaasti portimoiden (Mustela erminea) seuraan.
Lisääntymisbiologia
Soitimella kyypät hierovat nokankärkiä ja kolmansia jalkojaan samanaikaisesti yhteen. Naaras ilmaisee valinneensa koiraan antamalla tämän sovitella keskimmäisiä pyrstösulkiaan naaraan pyrstön loveen. Parittelu tapahtuu vedessä kahdella jalalla seisten, keskimmäisten jalkojen varpaat edelleen toistensa lomassa puristellen. Naaraan silmät sijaitsevat huomattavan takana pään sivuilla, mikä mahdollistaa katsekontaktin parittelun aikana.
On arveltu, että naaraskyypät kykenisivät orgasmiin. Tällöin ne puristavat varpaansa tiukasti yhteen. Tämän seurauksena soidinaikaan nähdään usein kolmatta jalkaansa ontuvia koiraskyyppiä.
Koiraskyypän tyhjentyvistä kiveksistä kuuluu parittelun huipentuessa merkillinen rutina. Koiraat kykenevät vain yhteen orgasmiin vuodessa, mikä tehnee kyypästä tiukasti monogamisen lajin. Tosin naaraiden mahdolliset syrjähypyt tunnetaan varsin puutteellisesti.
Naaraskyypät ovat sukukypsiä jo toisena elinvuotenaan. Sen sijaan koiraiden massiivisten kivesten kehittyminen kestää vähintään 7-8 vuotta.
Pesänsä kyyppä rakentaa rantatörmälle tuoreista järvikaislan kukinnoista. Naaras munii juhannuksena yhden suuren, vaaleanruskean munan, jossa on musta täplä. Vain naaras hautoo ja se ajaa koiraan aggressiivisesti pois pesän läheltä. Poikanen kuoriutuu kolmas jalka edellä, rikkoen munankuoren terävällä keskivarpaan kynnellään.
Talvehtiminen
Aikuiset kyypät horrostavat järven pohjamudassa. Poikanen talvehtii munana lumen alla. Jäätymisen ehkäisemiseksi munaan syntetoituu pakkasten aikana suuria määriä etanolia, minkä johdosta poikanen on lievästi päihtynyt kuoriutuessaan vappuaattona.
Viholliset
Suurikokoiset hauet (Esox lucius) saalistavat halukkaasti varomattomia kyyppiä. Yllätetty kyyppä puolustautuu työntämällä kolmannen jalkansa hauen kurkkuun. Jalkansa menettänyt kyyppä on kuitenkin sosiaalisesti avuton ja päättää usein itse päivänsä.
Tilhet (Bombycilla garrulus) imevät aina tilaisuuden tullen kyypän munia. Tämä voi pakkastalvina johtaa poikasen jäätymiseen.
Kyyppä kansanperinteessä
Muinaiset savolaiset palvoivat kyyppää jumalana. Kyypän kolmas jalka on ollut arvostettu voitonmerkki ja sitä kerrotaan käytetyn myös potenssilääkkeenä. Kun siperialaiset alkuperäiskansat löytävät kyypän alkoholipitoisen munan, osallistuu koko kylä orgioihin.
Syvässä vedessä hengittävän kyypän ulvonta esiintyy kansantaruissa varomattomia uimareita luokseen houkuttelevan Näkin vastustamattomana lauluna.
Kirjallisuus
Nevalainen, J. & Toivanen, T. 1998: Salaisuuden verhoa raottamassa: seisooko kyyppä kahdella vai kolmella jalalla? -Matkakertomus. Konneveden kesäyliopisto.
Rantala, M.J. 1999: Pornographical aspects in mating rituals of Longitibia erythro-oculus -do females prefer males with longer legs? -Nature 87: 21-28.
Viipale, K. 1989: Myyttinen kyyppä (Longitibia erythro-oculus) - tarua vai houretta? -Pihtiputaan Joulu 225: 32-48.
Mutta seisooko kyyppä kahdella vai kolmella jalalla?
Jarno Nevalainen ja Tero Toivanen 25.1.1999