14. Satunnaisia seikkoja fuksivuodesta

Tämä kahden ensimmäistä fuksivuottaan lopettelevien haastattelu pyrkii olemaan, niin kuin muidenkin julkaisujen tulisi olla, kuin kesämekko: Riittävän pitkä, jotta se peittää riittävästi, myös tarpeeksi lyhyt, jotta se pitää kiinnostuksen yllä. Haastatteluista selkeimpinä johtopäätöksinä voi vetää, että asiat ovat alkaneet jo pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Epävarmuus ja epätietoisuus siitä, mitä tarkoitusta Jyväskylän yliopisto oikein palvelee, on jo suurelta osin hälvennyt. Mattilanniemi on jo tullut tutuksi, samoin pääkirjasto. Myös liikuntarakennuksesta olemme näiden veijareiden kanssa ainakin pöytäkeskusteluissa keskustelleet. Nyt nämä punaposkiset koululaiset ovat reippaina ja avoimin mielin valmiit ottamaan vastaan kesän, joka mukavasti katkaisee lukuvuoden ja antaa vaihtelua myöskin jossain yhteydessä lomailuksi kuvailtuun koulunkäyntiin.

Mitä olette oppineet ensimmäisestä lukuvuodesta?
”Pääasiassa olen oppinut yliopiston tavoille ja lukutekniikkani on kehittynyt.”
”Että ei kannata lukea ihan sikana tentteihin, kun pääsee helpommallakin läpi.”
”Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä.”
”Professorit ja muu opetushenkilökunta on osoittautuneet ihan kivoiksi ja akateeminen vapaus on kans ihan kivaa.”

Mitä negatiivisia asioita olet kohdannut?
”Opintojen suunnittelu on osoittautunut erityisen vaikeaksi. Siihen ei ole annettu paljoakaan ohjausta.”
”Ensimmäinen johdatus sosiologiaan -kurssi oli yllättävän vaikea.”
”Välillä on ollut vähä yksinäistä.”
”Voisi olla enemmän ryhmissä työskentelyä, kun yksin puurtaminen alkaa nopeasti maistua puulta.”

Mitä nyt tuntuu verrattuna viime vuoden kevääseen, kun pänttäsitte pääsykokeeseen?
”Silloin oli kaikki epävarmempaa. Nyt on vähemmän stressiä. On niin kuin päässyt oman elämänsä makuun.”
”Toisaalta epävarmuus sen suhteen, mitä haluaa elämältä.”

Minkälaisia odotuksia teillä on ollut opiskeluun liittyen? Ovatko odotukset yliopistoelämästä täyttyneet?
”On ne.”
”Kuvittelin yliopistoelämän jotenkin paljon hienommaksi, kun mitä tää nyt sitten on. Se onkin loppujen lopuksi aika tavallista.”

Ahkeruutta näillä innokkailla onkin piisannut melkein ihan koko lukuvuodeksi. Ja eiväthän ne suoritetut opintoviikkomäärät aina kaikista tärkeimpiä ole. Pääasia on, että opiskeluoikeus säilyy, ja voi kesällä sukujuhlissa kertoa olevansa yhteiskuntatieteiden kandinaatti.

Jutun kirjoittaja, Sasu Halme, keskellä. Reunoilla Arto ja Jenni (eivät olleet haastateltavia).