Yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle

LAUSUNTO YLIOPISTOJEN KAKSIPORTAISESTA TUTKINTORAKENTEESTA

Yhteiskuntapolitiikan, sosiologian ja sosiaalityön ainejärjestö Fokus ry pitää kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen siirtymistä tarkoituksenmukaisena muutoksena yliopistojärjestelmässä, jonka on joustettava sekä työmarkkinoiden että kansainvälisyyden vaatimuksien suuntaan. Luottamus suomalaiseen yliopistojärjestelmään on kautta aikojen ollut opiskelijoiden keskuudessa suuri, ja toivoaksemme myös pysyy sellaisena tutkintorakenneuudistuksen jälkeen. Ainejärjestömme pitää tärkeänä, että sellaisista hyvistä ominaisuuksista ei luovuta, jotka tähän asti ovat olleet olennaisia tekijöitä toimivassa yliopistojärjestelmässä.

Työmarkkinoiden ja kansainvälisen kilpailun huomioiminen on tärkeää, mutta se ei saa nousta itsetarkoitukseksi ohjaamaan opetuksen suunnittelua. Toisin sanoen yliopistoja ei tule markkinoistaa, vaan niiden sivistyksellinen tehtävä on pidettävä tärkeimpänä. On mielekästä, että opiskelijoilta vaaditaan alempi korkeakoulututkinto, mikä voi lisätä opintojen kannustavuutta, mutta samalla on pidettävä muistissa tutkinnon sisältöjen tärkeys, jotta yliopistot eivät pelkisty vain tuottamaan tutkintoja "liukuhihnalta". Kansainvälisen kilpailun kontekstissa mielestämme yliopiston tehokkuutta mittaa ennemmin valmistuvien yliopisto-opiskelijoiden valmiudet siirtyä työelämään sekä hallussa olevan tiedon laatu kuin tutkintojen määrä ja valmistumisajat.

Jotta uusi tutkintorakenne olisi tarkoituksenmukainen, mielestämme alempi korkeakoulututkinto tulisi ottaa huomioon perusrahoitusmallissa siten, että yliopistot hyötyisivät myös suoritetuista alemmista korkeakoulututkinnoista. Tällöin perusopetuksen laadun ylläpito ja kehittäminen saisivat asianmukaista huomiota. Tällainen rahoitusmalli pitäisi yllä yliopistojen välistä tasa-arvoa. Tutkintorakenneuudistuksen toimeenpano tuo mielestämme hyvän mahdollisuuden nostaa yliopisto-opetuksessa esiin sellaisia osa-alueita, jotka on saatettu kokea ongelmallisiksi tai joihin ei ole kenties kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Olemme eritelleet huomioitavat kohdat lakiesitysluonnokseen tutustuttuamme seuraavasti:

(1) Aktiivisen opinto-ohjauksen tulisi olla opiskelijan perusoikeus. Yliopistojärjestelmän monimutkaistuessa ja valinnaisuuden lisääntyessä opiskelija tarvitsee asiantuntevaa apua. Jos tutkintojen suorittamisaikoja tahdotaan lyhentää, henkilökohtainen opinto-ohjaus olisi mielestämme ensisijainen ratkaisu. Se kuuluu osaltaan myös opintojen kehittämiseen, koska henkilökohtaisen opintosuunnitelman tekeminen ohjatusti rohkaisee opiskelijaa tehokkaaseen opiskeluun ja mahdollisesti motivoi myös opetushenkilökuntaa. Aktiivinen opinto-ohjaus edellyttäisi yliopistoilta opinto-ohjauksen aktiivista tarjoamista nykyisen, opiskelijasta itsestään riippuvan, passiivisen opinto-ohjauksen sijaan. Aktiivinen opinto-ohjaus on merkittävä osa opintojen kehittämistä ja tulisi mielestämme myös kirjata asetukseen yliopistojen tutkinnoista koulutuksen ja tutkintojen kehittämisen yhteyteen pykälään 32.

(2) Opinto-oikeutta ei tulisi ajallisesti rajoittaa. Yliopistojen kaksiportaisen tutkintorakenteen uudistamisen toimeenpanoa käsittelevässä muistiossa sivulla 27 todetaan järjestelmän periaatteena olevan, että: "Vuoden kaikkien opintojen ECTS-pistemäärän on aina oltava 60." Luonnoksessa valtioneuvoston asetukseksi yliopistojen tutkinnoista pykälässä 4 Opintojen pisteytys todetaan: "Yhden lukuvuoden opintojen suorittamiseen keskimäärin vaadittava 1600 tunnin työpanos vastaa 60 opintopistettä." (Kursivoinnit: kirjoittajat.) Muistiota ja lakia voidaan tulkita siten, että opiskelijan velvollisuudeksi tulisi suorittaa vuodessa 60 opintopistettä. Periaatteenamme on, ettei opiskelijoiden opinto-oikeutta tulisi rajoittaa, vaan sen sijaan tulisi keskittyä rakentavampiin ja opiskelijan valmistumista kannustavampiin käytäntöihin ja tavoitteiden luomiseen, esimerkiksi edellä mainitsemamme opinto-ohjauksen keinoin. Ehdotuksemme pykälän 4 sanamuodon muuttamiseksi olisi seuraava: Opintojaksot pisteytetään niiden edellyttämän työmäärän mukaan siten, että yhden lukuvuoden opintojen suorittamisessa tavoitteena oleva 1600 tunnin työpanos vastaa 60 opintopistettä.

(3) Haettaessa ylempään korkeakoulututkintoon ammattikorkeakoulututkintoa ei tulisi rinnastaa alempaan korkeakoulututkintoon. Alempi korkeakoulututkinto on tieteellinen tutkinto ja eroaa täten sisällöllisesti merkittävästi ammatillisten valmiuksien kehittämiseen keskittyvästä ammattikorkeakoulututkinnosta. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneelta tulisi edellyttää täydentäviä, tieteellisiä opintoja, ennen kuin sillä voidaan pyrkiä suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa. Tämä ei mielestämme suinkaan rajoittaisi liikkumismahdollisuuksia tutkintojen välillä, vaan ennen kaikkea ehkäisisi rakenteellisten siirtymien syntymistä. Luonnoksessa laiksi yliopistolain muuttamisesta pykälässä 18 a annetaan ymmärtää, että ammattikorkeakoulututkinto olisi rinnastettavissa alempaan korkeakoulututkintoon, sillä pykälän mukaan yliopisto ainoastaan voi (oman harkintansa mukaisesti) edellyttää hakijalta täydentäviä opintoja.