Jyväskylän Yliopiston Eteläpohjalainen osakunta
Luontokuva

Eteläpohjalainen moottorisahajuttu

Varoitus!

Tämä on mustaa huumoria ja väkivaltaa sisältävä juttu. EPOK ei tämmöistä peliä mitenkään halua edistää. Juttu nyt kuitenkin julkaistaan esimerkkinä kotiseutumme murteesta.

Nää on kauhajokisten juttuja. Niin muuten oottako kuullu, jotta kauhajokiset olis aluunperiin keksiny syrämmentaharistimen, mutta se, niinku moni muuki innovaatio, oli sitte varaastettu? Ja tuo syrämmentaharistin on sitte sille keksinnölle keksitty uusi nimi, se alakuperäänen oli rinta(-)laturi....

Sohojo vaan präisky, ku mä tramppasin polokemaspyörällä kirkolta kotia päin. Mulloli pyärän-jopparilla uus moottorisaha paketis ja sarves kilaji mukavasti kalijat ja kossu. Molin hyvällä päällä, vaikka satooki räpäskää ja Kainaastonloukoon hianostofröökynäkin präiskötti uurella Tojotallansa mun märijäksi jo mennes.

Viimmeeses mukas ennen kotomarkkia mä kuuli pyssyn pamahruksen ja kauhiaa elämää. Kun mä pääsin pihahan, näin notta naapurin Pertti riahu puusolan työnä pyssyn kans ja solan kivijalaan viäres oli kaks kuallutta kissiä. Tapookkosä jumalauta mun kissit!? Mä huurin ja polokaasin jarrut kii. Pyärä pysähty kun seinähän ja mä kaaruun aiva rähämälleni sen kans. Molin varma notta ainaki ny kossu hajos siinä rytäkäs ja enääminen ollu hyvällä päällä.

Pertti toikkarootti mua kohoren, se roikotti toises käres kuallutta kissiä ja toises kivääriänsä. Sullon Matti saatana aiva liikaa nuata elukoota, aiva liikaa Matti saatana, mä sanon. Soli meleko lujaa juavuksis, oli kuulemma keitelly omiansa Prännärin mettis ja viälä retostellu kylälläki notta ny on sitte sellaasta lääkkyä, nottei valtion tavarakaa pärijää.

Mä sanoon, nottei soo ihimiste tyätä ruveta toisten kissiä teurastamaha iliman lupaa, mutta soli jo lähäröös, eikä kuunnellu mua ollenkaa. Se mennä hontturootti pitkin fälttipellon ojanpyörtänöö ja möläji itteksenhnä jotaki että ny lähtöö Mattilan rakikki täältä helevettihin ulajamasta, soon sellaanen laki jotta ny...

Enempää minen kuullu, kun se jo hävis pyssyynensä mukkahan. Mä istuun hollin siinä portahilla ja kattelin niitä kissinraatoja. Soli Pertti tipahuttanu toisen keskelle pihaa ja siinä se retkotti pää tohojona. Mä meinasin koota ne siitä pois haisemasta, mutta sitte mun silimäni osuuki pyärähän ja mä päätin notta motan suruhuni yhyren kalijan. Noliki kaikki potut ehejinä ja muutaman kalijan jäläkehen mä hätäännyyn aukaasemaha kossupotun ja menin tupahan keinustoolihin istumahan.

Ulukona alakoo ollakki jo aika pimiää ku mä sain koko potun tyhyjäksi. Siinä vaihees mä menin pihalle vähä hengittelemähä ja siälä pihamarkiilla mun silimihini otti taas se melekeen päätöön kissi ja se toinen, jolta Pertti oli onnistunu tosahuttamahan koko peräpäänki aiva riekalehiksi. Mua alakoo ottaa niihelevetisti aatamihi jotta minen tiänny mitä molisin teheny. Rämäkän takaa pilikotti valua ja mä päätin lähtiä vähä kyläälemähä Pertin tyä.

Tolisitta itteki nauranu jos olisitta nähäny Pertin akan ilimeen ku mä tryskääsin eteesestä suaraha keittiöhön ja prämähytin moottorisahan käyntihin. Sylyvi huusi luajaa ja herraa ja piteli syränalaansa ja meni sitte joutua herättämähän Perttiä sohovalta. Mä harpoon peräs ja annoon konehelle lisää kiarroksia ja tempaasin olohuanehen pöyrän palooksi.

Siinä vaihees Pertti oliki jo tullu tolokkuuhinsa ja joinkin se pääsi ylähä soffaltansa, silloon se alakoo huutaa niinku salavettava. Ku se näki mun ilimehen, se pörötteli takaasi keittiöhön akkaasa suajihi. Mä annoon sahan soira, jurvalaaset parokkikalut meni nätisti klavuuksi ja kirjahyllystä vaan piraji krääsät alaha.

Ku molin miälestäni tarpeheksi tuhua teheny, mä pirätin sahan ja menin Pertin etehe seisomaha. Mä kopahutin sitä sahalla reitehe. Soli Pertti viimmeenen kerta ku mun kissit tapoot, Pertti saatana, soon asia ny niin.

Niin mä sanoon ja lähärin kotia.

Sivun alkuun

©