Jyväskylän Yliopiston Eteläpohjalainen osakunta
Luontokuva

Pohojalaasia kaskuja

Pohajalainen miniä vaati myötäjäisiä: Uusi mersu, 30 000 rahaa,vehkeen pituus 25cm. Tähän Appiukko; Auton saat ja rahat, mutta pätkimähän meillä ei ruveta!

Ilmajoella oli ennen tunnetusti kovahermoinen haudankaivaja. Kiireisimpinä aikoina hän joutui joskus yölläkin kaivamaan hautaa. Eräänä syyspäivänä hän ei ehtinyt kaivaa kaikkia hautoja päiväsaikaan, vaan jatkoi työtään iltayöstä myrskylyhdyn valossa. Muutamat ilmajokiset pojanklopit päättivät ottaa luulot pois haudankaivajalta ja pelottaa hänet karkuun. He vetivät valkeat lakanat päälleen ja ilmestyivät yhtäkkiä suureen ääneen ulisten kiertämään haudankaivajan työmaata. Huomattuaan haamut käänsi haudankaivaja hieman päätään ja huusi:
- Joo tosiaan, jalootelkaa nyt vähä, mutta portista ei saa mennä kylälle!


Mäkelän Jaska oli nuoruusvuosinaan mennyt Ilmajoen yleisurheilumestaruuskilpailuihin ja osallistunut seiväshyppyyn. Kun rima oli korotettu 240:een oli Jaska tempaissut itsensä vaivatta riman yli, eikä yleisön suosiolla ollut rajoja. Seuraavana päivänä oli naapurin poika tullut onnittelemaan Jaskaa ja sanonut:
- Kun seuraavan kerran meet kilipailuihin niin paa pirempipulttuuset urheiluhousut jalkaas.


Ennen vanhaan poijat kuluki kopistoksilla Alajoella. Kerran olivat erehtynehet yhyren isoon naisihimisen saunalle eiväkkä uskonehet tämän sanaa jottei trenkää kopistella. Niinpä nainen pisti mustan huivin päähänsä ja pitkän valakoosen pairan yllensä, sieppas kirvehen kätehensä, aukaasi oven ja sanoo:
- Tulukaa nyt jos haluttaa.


Kun soran aikana tuli siirtolaasia niin sattuu kerran, jotta Ilimajoen naiset innostuuvat kertomahan, jotta kun molimma nuoria niin melekeen joka ehtoo oltihin hypys. Karijalaisemäntä mietti kauhistuneena, miten hyö silleen haastavat. Kunnes selvisi, jotta tarkootettihin tansseja. Karjalas lehmä oli hypys eli kiimas.

Palonkylän kansakoulussa oli meneillään oppitunti ihmisen kuuloelimistä. Tuli selväksi, että siellä on mm. vasara. Opettaja Malkola kysyi luokalta, että mikä toinen vasaraan hyvin läheisesti liittyvä siellä vielä on. Esakkoo luuli kerrankin tietävänsä ja viittasi innokkaasti.
- Sanopa sinä.
- Hohtimet.


Kerran laitettihin maantien alaatte vesijohtua pappilahan. Naapurin Iikkoo tuli työmaalle ja kysyy kimakalla äänellä, jotta mitä te teettä. Selostettihin jotta vesijohtua. Maa oli jo vähä rouras. Iikkoo tuumas:
- Mitä te talavella, eikö se käyysi kesällä paremmin, vai onko pappilas jano?


Kerran yks vanhapoika rupes samanikääselle ikäneirolle ittiänsä kehumahan kaikella lailla. Lopuuksi se sanoo jotta hän on niin komiakin jottei niin komeeta oo muita olemaskaa. Siihen ikäneito vastas:
- Komiempiaki on nähty eik'oo yhtää silimiä ristihin vetäny.


Ilmajoen Vaivaastennevan toisessa päässä käveli joskus 30-luvulla mumma 6-vuotiaan pojanpoikansa kanssa. Siihen aikaan autot olivat vielä suhteellisen harvinaisia. Nevan puolivälissä tuli Toloppaharjulla Herkoolin suuntaan auto vastaan.
- Voi herran tähären, hätäili mumma ja veti pojanpoikansa talvella ajetun lantapatterin taa piiloon. - Mikä helevetin kones tuolta tuloo? Poika selitti, että sehän on auto.
- Mä oon nähäny niitä jo muutaman kerran. Ei ne mitää tee. Mumma veti pojan kumminkin tunkion taakse matalaksi ja sanoi:
- Oos vaiti. Ollahan täälä lymys. Ei sitä tierä kuinka kaukaa se haparoottoo.


Vanha huonokuuloinen maatalon isäntä jossain päin Etelä-pohjanmaata oli lehmihaassa lypsyllä ja oli hieman tuulinen ilmakin kun naapuri tuli pellon reunalle huutelemaan.
- "Tulooko sitä maitua?!"
- "Ei oo tullu nyt naitua!"
- "Kuulit väärin!"
- "Ittelläs on kulli väärä!"


Oli talvinen pakkaspäivä, kun teuvalainen isäntä meni turkit kuurassa kunnanlääkärin vastaanottohuoneeseen. Mutta miehen päästyä vasta ovelle huomautti kunnanlääkäri tiukassa äänilajissa, että eikös ukko tiedä, mihinkä täällä vaatteet riisutaan. Isäntä kävi riisumassa, riisuikin aivan ilkosilleen ja meni uudelleen vastaanottohuoneeseen ja kysyi tohtorilta:
- Mihinkä minä saan tuan halkokuormani purkia?


Pohjalainen muutti Helsinkiin ja perusti sinne parturiliikkeen. Hän laittoi ikkunaan mainoksen "leikatahan päitä". Jonkin ajan kuluttua kaveri tuli katsomaan, miten parturihommat sujuivat. Hän totesi, ettei mainos oikein ollut hyvä, se vain pelottaa ihmiset pois. Pohjalainen alkoi miettimään, että saattaapi se noinkin olla. Jonkin ajan kuluttua sama kaveri kulki uudelleen parturiliikkeen ohi. Ikkunassa oli nyt uusi mainos: "ajetahan tukkia".


©